Sibelius-museo

Sibelius-museo on Suomen laajin ja monipuolisin musiikkimuseo. Museo sijaitsee Woldemar Baeckmanin piirtämässä tyylikkäässä rakennuksessa, joka on eräs 1960-luvun modernismin omaperäisimmistä luomuksista. Museon noin 2000 soittimesta on esillä kokoelma perinne- ja taidemusiikkisoittimia eri puolilta maailmaa. Sibeliuksen elämäntyölle on luonnollisesti omistettu oma tilansa. Keväisin ja syksyisin museo järjestää keskiviikkokonsertteja, joissa kuullaan kamarimusiikin helmiä. Museon laajassa arkistossa on paitsi Jean Sibelius -kokoelma myös runsaasti muuta musiikkiin liittyvää materiaalia, kuten esimerkiksi nuotteja, valokuvia ja äänitteitä. Sibelius-museo on mielenkiintoinen kohde paitsi asiantuntijoille myös kaikille muille musiikin ystäville.

On luonnollista, että Suomen ainoa varsinainen musiikkimuseo on nimetty maan tunnetuimman säveltäjän, Jean Sibeliuksen mukaan. Sibelius-museo sai nykyisen nimensä, kun professori Otto Andersson 1940-luvun lopussa sai säveltäjältä itseltään tähän luvan. Taustana Anderssonin toiveelle oli professorin oma tutkimuskohde ja henkilökohtainen kontakti säveltäjän kanssa sekä luonnollisesti se Sibelius-materiaali, joka jo tuolloin kuului museon kokoelmiin.

Museon Sibelius-kokoelman perustana on säveltäjän ystävän, vapaaherra Axel Carpelanin, Åbo Akademille testamenttaama materiaali, joka sijoitettiin museoon 1930-luvun alussa. Kokoelmiin hankittiin myös Sibeliuksen käsikirjoitukset, jotka olivat kuuluneet kirjailija Adolf Paulille. Sibelius-kokoelma on tämän jälkeen kasvanut tasaisesti ja nykyään siihen kuuluu mm. nuottikäsikirjoituksia, painettuja nuotteja, kirjeitä, valokuvia ja konserttiohjelmia, koti- ja ulkomaisia lehtileikkeitä sekä artikkeleita. Tutkijat voivat tutustua arkistomateriaaliin Sibelius-museon arkiston henkilökunnan avulla.