Erämaa-alueet Suomessa

Vaikka erämaa-alueet eivät ole varsinaisia luonnonsuojelualueita, ne kuuluvat, valtion retkeilyalueiden lailla, Suomen Natura 2000* -verkostoon. Erämaa-alueille ei saa rakentaa teitä, ja myös kaivostoiminta on kielletty ilman valtioneuvoston lupaa. Osassa erämaa-alueista rajoitettu metsätalous on sallittu, osa sen sijaan on rauhoitettu hakkuilta kokonaan. Perinteiset elinkeinot, kuten metsästys, kalastus ja poronhoito, ovat erämaa-alueilla mahdollisia.

Laajat, asumattomat, tiettömät ja lähes luonnontilaiset erämaa-alueet haastavat kokeneemmankin patikoijan. Hyvän fyysisen ja henkisen kunnon lisäksi erämaiden valloittajan tulee osata suunnistaa sekä valmistaa ruokaa, yöpyä ja tehdä tulisija vaativissakin olosuhteissa, kuten vesisateessa. Haastavuudestaan huolimatta pohjoisen Lapin erämaat tarjoavat patikoijille myös ikimuistoisia elämyksiä. Alueilla voi vaeltaa päiväkausia omia polkuja törmäämättä muihin kulkijoihin. Siellä voi nauttia erämaan hiljaisuudesta ja luonnosta.

Erämaat ovat myös lappilaisten virkistyskäytössä, ja niiden avulla pidetään yllä lappilaisia eränkäyntiperinteitä ja -kulttuuria. Toimintaa ohjaavat Metsähallituksen ja alueen toimijoiden laatimat sekä ympäristöministeriön vahvistamat hoito- ja käyttösuunnitelmat.

*Natura 2000 on luonnon monimuotoisuutta tukeva Euroopan Unionin hanke. Verkosto perustettiin vuonna 1992 luontotyyppidirektiivillä, ja se koostuu koko EU:n luonnonsuojelualueista. Natura 2000-hankkeen tavoitteena on turvata Euroopan kaikkein uhanalaisimpien lajien ja luontotyyppien elinympäristöjä.

Seuraavassa on lista Suomen erämaa-alueista. Tarkemmat tiedot kustakin erämaa-alueesta löytyvät oheisista linkeistä:

Hammastunturi
Kaldoaivi
Kemihaara
Käsivarsi
Muotkatunturi
Paistunturi
Pulju
Pöyrisjärvi
Tarvantovaara
Tsarmitunturi
Tuntsa
Vätsäri