Seurasaari on Suomen suurin ulkoilmamuseo, joka esittelee suomalaisten asumista ja elintapoja menneillä vuosisadoilla. Museotalot, jotka keskittyvät talonpoikaiselämään, edustavat eri maakunnille tyypillisiä rakennuksia ja rakennusryhmiä neljältä vuosisadalta. Rakennukset ja esineet on siirretty Seurasaareen ympäri Suomea, ja siellä voit kokea miten suomalaiset elivät menneinä aikoina.
Päätimme lähteä tutustumaan Seurasaaren museorakennuksiin ja niiden mielenkiintoiseen historiaan tarkemmin. Olimme käyneet Seurasaaressa kauan sitten, mutta vain ulkoilemassa luonnossa. Koska sää oli aurinkoinen pakkasimme mukaan piknik-korin.
Pääsimme perille kätevästi keskustasta bussilla numero 24 alle puolessa tunnissa. Reitti kulkee kauniiden maisemien läpi meren rantoja pitkin, Sibelius puiston ohitse ja yli sillan, joka yhdistää Seurasaaren mantereeseen.
Silta menneisyyteen
Bussimatkan jälkeen suuntasimme Seurasaareen viehättävää valkoista puista siltaa pitkin. Vedessä ui joutsenia, jotka liukuivat kauniisti ohitsemme. Saarella saa liikkua vapaasti veloituksetta, mutta ostimme edullisen 20 € hintaisen perhelipun päästäksemme sisälle kaikiiin museorakennuksiin. Halusimme kokea menneen maailman tunnelman kalustetuissa ja sisustetuissa asumuksissa kaikkine entisajan tavaroineen. Aikahyppy Suomen menneisyyteen saattoi alkaa!
Valitsimme kartalta oikeanpuoleisen reitin, joka toi meidät vanhojen puutalojen ohi vierekkäin sijaitsevien Ivars ja Kurssi -maalaistalojen pihaan. Ivars oli ensimmäinen kosketuksemme talonpoikaiselämään. Ovella istui kansallispukuinen opas, joka kumarsi suuntaamme toivottaen meidät tervetulleeksi ja ryhtyi kertomaan maatilan historiaa. Opimme, että molemmat kaksikerroksiset rakennukset ovat talonpoikais-maalaistaloja pohjanmaalta.
Maalaistalot Ivars ja Kurssi
Valitsimme kartalta oikeanpuoleisen reitin, joka toi meidät vanhojen puutalojen ohi vierekkäin sijaitsevien Ivars ja Kurssi -maalaistalojen pihaan. Ivars oli ensimmäinen kosketuksemme talonpoikaiselämään. Ovella istui kansallispukuinen opas, joka kumarsi suuntaamme toivottaen meidät tervetulleeksi ja ryhtyi kertomaan maatilan historiaa. Opimme, että molemmat kaksikerroksiset rakennukset ovat talonpoikais-maalaistaloja pohjanmaalta.
Vuonna 1764 rakennetussa Ivarsin maalaistalossa on tyylikäs kuisti, joka tuntuu hieman epätavallisen pramealta. Kuisti on rakennettu tsaari Aleksanteria varten joka vieraili talossa vuonna 1819 levähtäen ja vaihtaen hevosia. Myös yksi huoneista oli remontoitu ennen hänen saapumistaan; hienoin tapetein koristeltu ”Imperial Chamber”. Lisäksi huoneeseen on muurattu uusi kaakeliuuni arvokasta vierasta varten. Ihailimme talon kauniita tekstiilejä ja vuodevaatteita. Opas kertoi, että paikka oli epätavallisen hieno ollakseen talonpoikaiskoti, mutta toisaalta oli myös hyvin harvinaista saada tsaari vieraakseen maalaistaloon.
Tutkittuamme Ivarsin sisätilat kävelimme rakennuksen ympäri Kurssi-maalaistalon pihaan. Kurssin asuinrakennuksen toisessa päässä on suuri korkea tupa, joka oli rakennuksen tärkein huone. Tuvassa myös nukuttiin ja valmistettiin ruokaa avotulella tulisijassa.
Ulkona Kurssin aitan vieressä istui kansallispukuinen nainen, joka huovutti kangasta. Viivähdimme tovin kuunnellen, kun hän kertoi ja opetti meille miten huopaa tehdään. Ihailimme hänen valmista työtään sivellen villahuovan pehmeää pintaa. Pihalla oli myös kaksikerroksinen aitta, jossa saimme kokeilla esillä olevia maatilan välineitä.
Niemelän torppa
Jatkoimme matkaa kohti Seurasaaren vanhinta pihapiiriä, Niemelää. Taitelija Akseli Gallen-Kallela oli pannut merkille tämän rakennusryhmän arvon jo sen alkuperäisellä sijaintipaikalla Konginkankaalla. Niemelän 13 rakennusta siirrettiin Seurasaareen v.1909 ensimmäisinä Suomen kansanperinteistä asumista esittelevinä rakennuksina; Seurasaaren ulkoilmamuseo sai alkunsa.
Saimme kuulla, että Niemelän vanhin rakennus on n. 250-vuotta vanha savusauna, sen rakensi pyöröhirrestä Lasse Turpeinen ensimmäiseksi asuinhuoneeksi perheelleeni. Ainoassa huoneessa sekä asuttiin että saunottiin. Entisaikaan näissä pienissä savun mustaamissa, pimeissä savupirteissä saattoi asua suurikin perhe. Päätaloa vastapäätä oli kaksikerroksinen talli, jonka alakerrassa olivat Niemelän kaksi hevosta, ja yläkerrassa nukkuivat kesäisin talon nuoret naiset. Talon sivulla sijaitsi navetta lehmineen ja lampaineen, navetan sivussa oli sikopahna.
Niemelän tila on esimerkki muinaisesta suomalaisesta omavaraisesta tilasta, josta kertoo rakennusten suuri lukumäärä. Niemelä oli saman suvun asuttama koko n. 120- vuotisen historiansa ajan.
Karunan kirkko
Karuna-kirkko sijaitsee vastapäätä Niemelän rakennuksia. Kirkkopiha kellotapuleineen oli kaikkein vaikuttavin rakennus, jonka olimme tähän mennessä nähneet. Kirkko rakennettiin vuonna 1685-86 Sauvossa, lähellä Turkua. Kirkon rakennutti Karuna-kartanon omistaja, paroni ja eversti Arvid Horn omaksi kappelikseen nimeten sen vaimonsa mukaan. Alun perin tasakattoinen kirkko kunnostettiin vuosina 1773-74, jolloin siihen vaihdettiin nykyinen jyrkkä harjakatto.
Pysähdyimme ottamaan valokuvia Pauperin patsaasta kellotornin luona. Otimme kuvia myös kirkon eteisessä, jossa sijaitsi viisireikäinen jalkapuu. Se oli rangaistuspenkki, johon pahantekijät kiinnitettiin toisesta jalastaan nöyryytettäviksi, kun seurakuntalaisten kulkivat heidän ohitseen jumalanpalvelukseen. Kirkkosali oli kaunis ja vaikuttava. Seiniä koristivat 11 öljymaalausta. Seinien alempiin osiin oli maalattu koristekuvioita, ja seiniä kiersivät barokkityyliset ojennetut käsivarret, jotka toimivat kynttilänjalkoina. Kristus ja apostolit oli maalattu urkuparven kaiteeseen, saarnatuoli oli peräisin 1680-luvulta. Auringon valo loisti kauniisti lyijylasi-ikkunoiden läpi kirkkoon. Kävelimme ympäri huonetta ihastellen vanhoja maalauksia ja lukuisia upeita yksityiskohtia.
Kahiluodon kartano
Pyhän kirkon jälkeen oli jo keskiajalla tunnettu vaikuttava Kahiluodon. Se oli tuotu Turun saaristosta Kahiluodon saarelta. Museoon siirretty, keskiosaltaan kaksikerroksinen päärakennus on rakennettu todennäköisesti noin vuonna 1790. Se siirrettiin Seurasaareen vuonna 1926. Ennen kartanoon tutustumista löysimme takapihalta viehättävän puutarhan, johon päätimme jäädä piknikille, nauttimaan auringosta ja levähtämään hetkeksi.
Virkistyneinä jatkoimme sisätiloihin. Alakerran ensimmäinen huone oli suuri kaunis ruokasali, jossa huonekalut oli aseteltu ajalle tyypillisesti huoneen seinustoille. Tapetin kuviot olivat tyypillistä myöhäis-kustavilaista tyyliä. Ihastelimme alakerran valoisaa ja kaunista salonkia joka oli sisustettu kustavilaisin huonekaluin. Olohuonene oli kalustettu biedermeier-tyylisiä, mahonksilla huonekaluilla.
Erilliset mies-ja naisvieraiden makuuhuoneet, salonki ja olohuone sijaitsivat Kahiluodon yläkerrassa.. Huoneiden sisustuksen vallitsevana tyylisuuntana oli rokokoo. Vintin kupeessa talon aurinkoisella eteläpuolella oli valoisa kesähuone viistokattoineen ja värikkäine ikkunaruutuineen.
Pertinotsa
Pertinotsan talo oli siirretty museoon Suojärveltä menetetyn Raja-Karjalan alueelta kesällä 1939. Talo oli pohjoisvenäläistä- tyyppiä, jossa asuinhuoneet ja karjasuojat olivat saman katon alla. Tämä Spirdo Makkosen talo valmistui 1884, ja karjalaiseen tapaan talossa asui suurperhe.
Rakennus oli kaksikerroksinen. Asuinpuolen alakerrassa oli ikkunattomia varastotiloja, yläkerrassa pirtti ja vierashuone. Ikoni pirtin peränurkassa kielii asukkaiden ortodoksisesta uskonnosta. Karjalaisesta vieraanvaraisuudesta kertoi se että talonväellä ei ollut omaa makuuhuonetta, koska ainoan makuuhuoneen, eli vierashuoneen peti oli pedattu vain vieraita varten. Vaikka talo näyttää ulkoapäin valtavan suurelta, asui ja eli talonväki yhdessä ainoassa huoneessa -pirtissä. Pirtin ovensuussa hirsikehikolla olevaa uunia lämmitettiin päivittäin, sillä Karjalassa oli totuttu syömään pehmeää leipää ja monenlaisia piirakoita ja uuniruokia. Vertauksen vuoksi Länsi-Suomessa leipää leivottin vain kaksi kertaa vuodessa koko vuoden tarpeisiin, ja syötiin kovaa kuivattua leipää ympäri vuoden. Lehmät ja lampaat olivat talon alakerrassa karjasuojassa.
Pikku Helsinki
Vaikka suurin osa Seurasaaren rakennusryhmistä edustaa suomalaisen maaseudun talonpoikaisasutusta, löytyy saarelta myös alue, jonka rakennukset ovat Helsingistä; Pikku Helsinki. Täältä löytyvät Bulevardi 6 sisäpihalta siirretty Florinin huvimaja, sekä Jusuppofin prinsessan talli Kaivopuistosta.
1830-luvulla Kaivopuistossa sijaitsi kylpylä ympäröivine kesähuviloineen, jonne varakkaat venäläiset aateliset tulivat perheineen, palvelijoineen, hevosineen ja vaunuineen. Jusuppofin prinsessa rakennutti huvilansa yhteyteen tallin neljälle hevoselleen. Aluetta reunustaa rauta-aita, joka kerran ympäröi Aleksanterinkadun päässä, Stockmannin tavarataloa vastapäätä sijaitsevaa vanhaa ylioppilastaloa.
Antin maalaistalo
Antin talo oli Satakunnasta, Säkylästä. Se oli tyypiltään umpipihatalo, jollaisia rakennettiin vain läntisessä Etelä-Suomessa. Talon rakennukset muodostivat suljetun pihan, joka jakautui miespihaan ja karjapihaan. Antin talossa voi tutustua päivittäiseen elämään isossa talonpoikaisessa talossa ja nähdä karjapihalla eläinten suojat ja rehuladot.
Pirtti oli Antin talon elämisen keskus, siellä aterioitiin, tehtiin puhdetöitä ja myös nukuttiin. Antin talossa oli myös omat kamarit isäntäväelle ja naimaikäiselle tytölle. Leivintuvassa oli esillä leivän leivonnassa ja muussa ruuanlaitossa käytettyä esineistöä. Antin talossa leivottiin länsisuomalaiseen tapaan kahdesti vuodessa ja leivät kuivattiin vartaissa katon rajassa, jonka jälkeen ne säilöttiin vilja-aittaan.
Antin talo oli peräisin 1820-luvulta, museoon se siirrettiin 1930-1931. Antin talon liiterissä sijaitsee museon kahvila.
Seurasaari – Suomen kansallishistoriaa luonnon keskellä
Pysähdyimme vielä matkamuistomyymälässä, jossa myydään vanhan ajan makeisia ja hilloja sekä pieniä matkamuistoja ja lahjatavaroita. Kaiken kaikkiaan päivä oli ollut ihana, innostava ja opettavainen; olimme oppineet paljon uutta maamme menneisyydestä. Kokemuksen täydensi saaren kaunis luonto, metsässä kiertelevät polut ja koskemattomat merenrannat. Tulemme palaamaan lähitulevaisuudessa tänne uudelleen. Rakennukset itsessään olivat kiehtovia, kansallispukuihin pukeutuneet oppaat saivat meidät tuntemaan kuin olisimme astuneet ulos keskelle elävää historiaa. Seurasaari on todellinen helmi matkailijoille sopien myös perheille. Täydellinen kohde kaikille, jotka ovat kiinnostuneita Suomen kansallishistoriasta.
Seurasaaren ulkoilmamuseo on avoinna 15.5.2018 lähtien.
I am text block. Click edit button to change this text. Lorem ipsum dolor sit amet, consectetur adipiscing elit. Ut elit tellus, luctus nec ullamcorper mattis, pulvinar dapibus leo.
