Tampereen Raatihuone

Raatihuoneen on suunnitellut Georg Schreck. Uusrenessanssityylinen rakennus valmistui vuonna 1890. Raatihuoneella sijaitsivat aluksi kaikki kaupungin virastot. Siellä toimivat maistraatti, raastuvanoikeus ja poliisilaitos.

Raatihuoneen juhlasali oli vuosien mittaan muun muassa kaupunginvaltuuston kokoustilana (1890 – 1925, 1962 – 1975). Se oli lisäksi monien kokousten, juhlien, näyttelyjen ja konserttien pitopaikka. Kaupunginorkesteri konsertoi juhlasalissa vuosina 1941 – 1960.

Raatihuone on ollut useiden värikkäiden historiallisten tapahtumien näyttämönä.
Vuoden 1905 suurlakon päivinä rakennuksen parvekkeelta luettiin suurlakon tärkein asiakirja, niin sanottu Punainen julistus.

Vuonna 1906 yksi Venäjän valtionpankin ryöstäjistä, Jan Tshokke, päätyi murhatöihin Tampereen raatihuoneella.

Vuoden 1918 kansalaissodan loppuvaiheissa Raatihuone oli keskustan rakennuksista viimeinen punaisten tukikohta.

Rakennuksessa on edelleen jälkiä vuoden 1918 taisteluista. Raatihuone kärsi suurehkoja vahinkoja: muun muassa pääoven pääportaikossa on vielä näkyvissä kiväärien luodeista syntyneitä koloja.

Raatihuoneen vaiheissa alkoi uusi aikakausi 1960-luvun puolivälissä, kun kaupunki päätti kunnostaa rakennuksen edustustilaksi. Tässä korjauksessa kuorittiin esiin ala-aulassa, yläaulassa ja Juhlasalissa alkuperäiset koristemaalaukset. Talo sisustettiin ja kalustettiin uudelleen, sinne hankittiin taideteoksia ja antiikkikalusteita.

Merkittävä osa taideteoksista on saatu lahjoituksina. Raatihuoneen kokoelma on suomalaisen taiteen aarreaitta, josta löytyy muun muassa Albert Edelfeltin, Akseli Gallén-Kallelan, Helene Schjerfbeckin, Hjalmar Munsterhjelmin, Pekka Halosen ja Eero Järnefeltin töitä.