Espoon kartano

Espoonkartanon perusti vuonna 1556 Kuningas Kustaa Vaasa. Kartanon tuli toimia kuninkaallisena mallikartanona. Ensimmäisen päärakennuksen rakennutti kreivi Fabian Wreden 1600- luvun puolessa välissä. Rakennukset ja maat kuitenkin hylättiin jo isonvihan jälkeen 1700-luvulla.

Maaherra Anders Henrik Ramsay osti kartanon vuonna 1756 ja tällöin alkoi tilan kukoistuskausi. Näiltä ajoilta ovat mm. Suomen vanhimmat käytössä olevat holvikivisillat (Qvarnbro ja Sågbro) vuodelta 1775 ja mylly vuodelta 1777.

Sofia Lovisa Ramsay peri tilan isältään 1787 ja rakennutti nykyisen päärakennuksen 1797. Vänrikki Stålin tarinoihin kuuluvassa Matkamiehen näky-runossa Runeberg kertoo Sofia Lovisan kahden pojan kohtalosta Suomen sodassa 1808 – 1809.

Muutamien omistaja vaihdosten jälkeen kartanon maat siirrettiin 1909 varta vasten perustettuun Esbogård Ab-osakeyhtiöön, jonka tarkoituksena oli kartanon palstoittaminen. Valtioneuvos August Ramsay kuitenkin hankki kaikki osakkeet haltuunsa 1914 ja päätti säilyttää maat suurtilana ja herraskartano. Tällöin päärakennus laajennettiin ja se sai nykyisen muotonsa.