Porin Taidemuseo

Pakkahuoneesta taidemuseoksi

Porin taidemuseo sijaitsee kaupungin ydinkeskustassa Kokemäenjoen varrella vahassa pakka- ja vaakahuoneessa, joka rakennettiin alunperin tullilaitoksen käyttöön. Museorakennus on osa 1800-luvulla syntyneiden Porin uusrenessanssihenkisten rantakortteleiden rakennushistoriallisesti arvokasta kokonaisuutta.

Vuonna 1558 perustettu Pori on merenkulku-, kauppa- ja 1800-luvulta alkaen myös teollisuuskaupunki. Joki ja jokirantaan sijoittunut vanha satama muuttuivat vähitellen vaikeakulkuiseksi jääkauden jälkeisen hitaan, mutta yhä edelleen jatkuvan maankohoamisen seurauksena. Jo viime vuosisadan alusta alkaen suuret purjelaivat joutuivat jäämään merelle. Ne ankkuroituivat jokisuiston läheisyydessä sijaitsevalle Reposaarelle, josta tuontitavarat kuljetettiin pienemmillä aluksilla ja proomuilla parin kymmenen kilometrin matka ylös Kokemäenjokea kaupunkiin.

Pohjoismaisten puukaupunkien tavoin myös Pori tuhoutui useaan otteeseen historian kuluessa suurissa tulipaloissa. Viimeinen suurpalo tapahtui vuonna 1852. Keisari Nikolai I vahvisti vielä samana vuonna lääninarkkitehti G.Th. Chiewitzin laatiman Porin uuden asemakaavan, jonka myötä syntyivät kaupungin kiviset rantakorttelit sekä kauniit puistoakselit. Pohjoispuisto ja sen jatkeena oleva raatihuoneenpuisto rajautuvat C.L. Engelin suunnittelemaan raatihuoneeseen (1841), joka vanhan ydinkeskustan korkeimmalla paikalla hallitsee jokirannan arkkitehtonista näkymää yhdessä idempänä sijaitsevan vuonna 1863 valmistuneen Keski-Porin kirkon kanssa.